keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Lokakuun lempijutut

Näitä postauksia näkyy blogeissa tiuhaan tahtiin aina kuun loppuvaiheessa tai seuraavan alussa, ja ihan mielenkiinnosta lähdin itsekin kokeilemaan että mitä tästä syntyy! Eli kyseessä on postaus, jossa esittelen muutamia lemppareita, jotka erityisesti menneen kuukauden aikana ovat miellyttäneet minua tavalla tai toisella.

Lempimaisema afterlight(27) Alkukuusta meitä hemmoteltiin ihan mielettömän kauniilla luonnolla. Harmi vaan, että tuosta loistosta ei ole enää kuin ruodot jäljellä. Ensi vuoden ruskaa odotellessa...

Lempiaamiainen
afterlight(26) Viimeksi tein amerikkalaisia pannukakkuja noin puoli vuotta sitten, joten oli jo aikakin panostaa kunnon pannariaamupalaan! Noi on vaan niin uskomattoman maukkaita, että en ees yritä keksiä tarpeeks ylistäviä adjektiiveja kuvaamaan niitä. Tein näistä lätyistä juurikin silloin keväällä ohjepostauksen, joka löytyy täältä.

Lempikuoret afterlight(28) Nää Glitterin "nahka"kuoret on suojanneet mun iPhonea itseasiassa koko lokakuun ajan! Taisin ostaa noi syyskuun puolella ja heti hankintapäivästä lähtien ne on matkanneet luurin mukana. Tykkään kovasti niiden yksinkertaisen tyylikkäästä ulkoasusta ja miellyttävän pehmeestä pinnasta.

Lempisarjaafterlight(31) Parasta mitä vähään aikaan oon katsonut ja pitkästä aikaa sarja, johon jopa mä jäin koukkuun. Orange is the new Black Netflixistä, tää ei selittelyjä kaipaa! Niin huikeita hahmoja ja tilanteita, että ei voi muuta kun oottaa jännäpisut housussa kolmoskautta.

Lempihedelmä avokado Hassua sijoittaa avokado lempihedelmäksi, sillä eihän se nyt aivan tyypillinen hedelmä ole. Mutta tosiaan, avokadoa tuli syötyä vähintään kolmesti viikossa jossain muodossa pitkin kuuta. Uusin villitys mulla on muussatulla avokadolla voideltu hapankorppu, jonka päälle tulee hyppysellinen sitruunapippuria. Niitä voisin syödä vaikka sata putkeen (huomaa kevyt liioittelu).

Lempitakki afterlightjoku Käytetyin ja kaikista kivoin syystakki oli Forever21:sta tilattu tikkinahkatakki (ompas typerä yhdyssana). Toi käy melkeimpä kaiken kanssa simppelin ulkomuotonsa takia ja tästäkin syystä koen, että tämä oli yksi syksyn parhaita ostoksia!

Lempikotivaate afterlight(29) Kööpenhaminasta bongatut harmaat kollarishortsit ovat ajaneet asiansa yöpipöksyinä ja osana kotipäivien rentsiasua. Tykkään noista sivuraidoista kovasti ja plussaa on myös taskut sekä edessä, että takana!

Lempiputelitafterlight(30) Lempiputelit aka kauneudenhoitotuotteet ovat molemmat ihan tässä loppukuussa hankittuja. Lumenen Seerumi meikkivoide peittää sopivasti, mutta hoitaa ihoa samalla. The Body Shopin mangosarjan vartalosorbetin ostin sen huumavan tuoksun vuoksi. Tuo myös viilentää ihoa mukavasti esimerkiksi pitkän saunan jälkeen!

Lempiherkku afterlight(25) Taisin tästä pari viikkoa sitten postauksessa mainitakin. Lontoon rae nyt sattuu olemaan suklaan kanssa ihan pirun hyvä yhdistelmä! Mun ja monen muun suklaafanin harmiks tää oli vedetty hetkeks monista kaupoista kokonaan pois jonkun (ilmeisesti) Fazerin sekaannuksen takia. Mutta nyt sitä mun tietääkseni saa jo aikalailla vanhaan tapaan!

Lempivaatteetafterlight(26) Lokakuun vaatetuksessa suosin erityisesti lämpöisyyttä ja mukavuutta, jopa silläkin uhalla, että näytän 10 kiloa lihonneelta. Harmaavalkomusta pooloneule on viime syksyn ostoksia, kun taas täydelliset pappahousut löytyivät Malmön Monkista. Harmi vaan, että nuo pökät eivät oikeastaan pääse oikeuksiinsa muualla kuin livenä!

Löytyykö teiltä samoja syksyisiä lemppareita? Iskikö lemppariesittely teihin ylipäänsä yhtään?

maanantai 27. lokakuuta 2014

Rocky road brownies

Alkuun yyberjättikiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille! Oli mahtava huomata, että aihe herätti keskustelua ja sai ehkä osan teistäkin pohdiskelemaan koko hommelia. Mutta mennäänpä tämän kerran asiaan!IMG_7608 Leivoin eilen kokeilumielessä ensimmäistä kertaa rocky road brownieseja. Oon tehnyt aikasemmin rocky road-suklaata ja erilaisia suklaabrownieseja, eli jonkinlaista tatsia multa menneisyydestä löytyi. Ohje löytyi täältä, tosin muuntelin päälle tulevia aineksia hieman. En kirjoita koko ohjetta tänne, vaan muutamia pieniä vinkkejä ja huomioita, joita kannattaa muistaa jos tätä reseptiä lähtee kokeilemaan. IMG_7624Löysin kyseisen ohjeen pari viikkoa googlettaessani ja selaillessani erilaisia jälkkärireseptejä mielessä pitäen kovaa vauhtia lähestyvät yo-juhlat. Tämä sopisi mun mielestä tosi hauskasti perusjuhlakeksin (kaneliässät, herrasväenpikkuleivät tms.) tai korvapuustien tilalle! Pienet palat tätä leivosta menisivät takuulla kaupaksi. IMG_7629 Rocky road browniesiin tulee paljon suklaata, rasvaa ja sokeria. Nuo kolme kun yhdistää, ei voi varmaan pahaa kakkua tullakaan...IMG_7636 Taikina oli tosi yksinkertainen ja nopea tehdä, eikä koko leipomukseen muutenkaan kulunut aikaa kuin about tunti. Pohjaan tulevat raaka-aineet olivat pääosin sellaisia, joita varmasti jokaisen kotoa löytyy. IMG_7618 Rocky roadissa on mun mielestä parasta se, että siitä voi tehdä periaatteessa juuri sellaista kun itse haluaa! Itse laitoin päälle vaahtokarkkeja, valkosuklaata, popcornia ja cashew-pähkinöitä ja ne toimi mun mielestä ihan ältsin hyvin yhdessä. IMG_7645 Tässä kuvaa valmiista sotkusta! Uunista oton jälkeen vuoan kannattaa antaa jäähtyä ihan täysin ja sen jälkeen vasta aloittaa herkuttelu, sillä taikina on keskeltä tosi löllöä vielä tossa vaiheessa ja sen takia leikkaaminen voi tuottaa hankaluuksia. Mutta tosiaan, ekan palan kun maistoin, ajattelin tismalleen näin: "en oo koskaan maistanut mitään näin hyvää." Jep, suosittelen kokeilemaan!IMG_7661Eilen leivottu leivos oli mun mielestä tänään parhaimmillaan, kun se yön aikana oli vähän kerennyt "kiinteytyä" (toisin kun mä, heheh). Yo-juhlia ajatellen tämä olisi siis helppo toteuttaa, kun sen voi tehdä alusta loppuun ja tarjoilukelpoiseksi jo edellisenä päivänä. Näillä näkymin on siis hyvinkin todennäköistä, että tämä herkku löytää tiensä kuudes joulukuuta mun juhlien jälkkäripöytään!

P.S. Mietiskelin tässä, että koska mun mielestä on vähän höhlää käyttää aina vaan englanninkielisiä nimityksiä näistä amerikan herkuista, niin mikä olisi oiva suomennos rocky road browniesille? Kivisen tien ruskuaiset vaiko...?

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Pohdiskelua kommentoinnista

Elämäni ensimmäisen kokonaisen punaviinilasillisen juoneena ja siitä rohkaistuneena (okei, uskaltaisinhan mä muutenkin) sallin nostaa saman kissan pöydälle ehkä viidennen kerran blogimme historian aikana. Nimittäin sen ikivanhan Kommentti-kisun. I know, tää on ehkä kulunein ja tylsin aihe mistä bloggaaja voi paasata, mutta nyt koen suuren tarpeen avautua (viinillä ei ole vaikutusta asiaan). Mua suoraan sanottuna harmittaa, että tästä koko hommasta on tullut asteittain ja kokoajan enemmän niin monologipainotteista ja vuorovaikutuksetonta. Tästä syystä musta on lähiaikoina, tai no oikeastaan pitkin vuotta, tuntunut välillä hyvinkin turhauttavalta julkaista yhtään mitään, vaikka tiedänkin, - jo pelkkien tilastojen perusteella - että tätä blogia kyllä luetaan.
viini5 Päällimmäisin ajatus, joka usein pyörii päässäni uutta postausta rustaillessa kuuluu näin: ei tähän kuitenkaan kukaan kommentoi. Sinänsä surullista, että tätä ei enää rehellisesti sanottuna tee itselleen ja omaksi iloksi. Oma tyytyväisyyteni johonkin tiettyyn blogijulkaisuun on nykyään pitkälti riippuvainen sen tuomasta palautemäärästä. Koska viimeiset kuukaudet täällä ollaan keräilty keskimääräinen 0-3 kommentin saldo per postaus, ei itsetuntoni blogin ylläpitoon ole ainakaan kasvanut. Julkaisuhetkellä kivoilta näyttäneet kuvat muuttuvat kahdessa päivässä mun mielessä mitäänsanomattomiksi, huonolaatuisiksi, ruman värisiksi ja tylsiksi ainoastaan siksi, että postauksen alareunassa komeilee lausahdus Ei kommentteja. Teksti on turhaa ja pohdiskelu ajantuhlausta, kun se niin harvaa tuntuu kiinnostavan ruudun toisella puolen. Hyvänä esimerkkinä voin nostaa esille viime postauksen. Olin intoa täynnä kun klikkasin Julkaise-nappulaa ja intoni lisääntyi entisestään kun sain muutamalta ystävältä WhatsApp-viestin tyyliin hahaha ihan sika hyvä postaus. Jo seuraavana iltana fiilis oli vaihtunut siihen, että melkeimpä nolotti edes koko postauksen olemassaolo.viini3 Onkohan tässä ilmiössä kyse siitä, ettei blogivierailusta haluta jättää minkäänlaista merkkiä? Vaiko siitä, ettei postaus koskaan herätä yhtään mitään sanottavaa? Itsestäänselvyyksiä ei tee mieli ladella ja jotkut mieleen pulpahtavat kysymykset saattavat jäädä viitsimättömyyden takia kommentoimatta. Monet varmasti lukevat blogeja ainoastaan ajanvietteenään ja näin ollen paneutuminen aiheisiin saatika kommentoimaan rupeaminen saattavat tuntua oman viihtymisen kannalta liian työläiltä. Usein yritän johdatella teitä avaamaan sanaiset arkkunne esimerkiksi heittämällä kysymyksen ilmaan postauksen päättyessä, siihen harvoin kuitenkaan vastausta saaden.viini1 Mua jostain syystä hävettää kirjoittaa tästä koko aiheesta, sillä en missään tapauksessa haluaisi tuntea olevani tai teidänkään silmissä olla sellainen pliis kaikki kommentoikaa tai lopetan koko blogin-tyyppinen valittaja. Ehkä tästäkin ilmiöstä on loppujen lopuksi joskus kunnolla kirjoitettava, että omat fiilikset asiaa kohtaan pääsee teidänkin tietoisuuden piiriin. Unelmatilannehan olisi se, että kaikenlaista palautetta tulisi, kysymykset esitettäisiin epäröimättä ja kehuja kommentoitaisiin silloin kun tarvetta on. Tämä ei ole minulle mikään maailmaa suurempi ongelma ja tottakai pystyn inspiroitumaan muustakin kuin oman blogin herättämästä keskustelusta, mutta toki kommentointipolitiikan muuttuminen avoimempaan ja ylipäänsä vuorovaikutteiseempaan suuntaan vaikuttaisi positiivisesti muun muassa postaustahtiin, julkaisujen sisältöön ja yleiseen ilmapiiriin tässä nettiosoitteessa.
viini2 Pallo on nyt heitetty teille. Arvostaisin suuresti, jos tämän astetta asiallisemman ja ehkä jopa vakavamielisen postauksen sanat herättäisivät teissä jotain, josta kertoa myös minulle. Kuten sanottua, kaiken palautteen otan vastaan ja pyrin huomioimaan jatkoa ajatellen. Iso kiitos sinulle, joka luit koko pitkän postauksen!

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Epäonnistumisia

Jos luulitte vielä tähän päivään saakka, että minä, Emmi, "onnistuisin aina kuvissa" tai "olisin uskomattoman kuvauksellinen", niin viimeistään tämän postauksen myötä voitte heittää viimeisetkin rippeet noista harhakuvitelmista roskapönttöön! Täältä nimittäin pesee erittäin huonolla (tai sitten tämän teeman kannalta juurikin sillä parhaalla) hetkellä minusta napattuja asukuvia.
Suurin osa seuraavista otoksista on ihan täysin spontaanisti ja vahingossa omalla tavallaan epäonnistunut, tosin joukkoon mahtuun myös muutama tahallinen pelleily. Mennään asiaan! fail6 Ilmeen perusteella veikkaan, että vähintäänkin kaikki oli huonosti kuvan ottamishetkellä. fail5 Aina yhtä charmikas mutrusuu ja harottavat silmät. // Ihmettelen suuresti jos en sekunti kuvan nappaamisen jälkeen ollut jo selälläni metsäpolulla.fail7 Tää ilme toimii varsinkin silloin, kun haluat näyttää mahdollisimman rumalta. fail9 Tästä mä en osaa nyt sanoo yhtään mitään muuta kun että olimpas mä ruskettunut! // Tätä asentoa seurasi ainakin pari ankaraa moshausta.fail8 Näin esittelen klassisen kauniin juhla-asuni tyylillä. fail1 *reps* fail1ja2 Parit kylkirutistukset ja eeppinen käden asento keskellä Barcelonaa. // Valmistautumista seuraaviin, toivon mukaan vähän onnistuneempiin, kapteenikuviin.fail10 Slaavikyykyn edeltäjä vuodelta 2011. Luulin varmaan oikeesti, että tässä asennossa näytän hiton coolilta...

Vuoden myötähäpeäkiintiö on jälleen täynnä. Pistäkäähän kommenttia ja kertokaa, mikä mun tarkkaan harkituista poseerauksista oli eniten teidän mieleenne!

maanantai 20. lokakuuta 2014

Kuulumiskierros

helsinki2 helsinki3helsinki5helsinki6 Vietin koko viikonloppuni Helsingissä seuraamassa isoja kansainvälisiä tanssikisoja. Sivumissioni oli hankkia yo-mekko ja kas kummaa, niin se täydellinen vaan löytyi Mycoko-nimisestä putiikista. Epätoivo oli iskeä useaan otteeseen, mutta sillä hetkellä kun näin sen oikean, kaikki etsinnän aiheuttama tuska oli takanapäin. Mekosta lisää joulukuussa!

Ja mitäs muuta? Aloitin juuri säästökuurin ja nuukailen aivan kaiken suhteen. Erittäin hyvää treeniä mulle, sillä oon maailman surkein säästäjä. Oon myös ollut huomenna kolme viikkoa (punainen) lihattomalla lokakuulla, jonka oon kokenut tosi virkistäväks vaihteluks! Uudet tuulet puhaltaa myös tanssirintamalla ja tuleva talvi tulee olemaan huippujännä. Töitä saa paiskia entistä enemmän, mutta mikäs sen parempaa! Jännää lisää myös Joelin armeijan loppuminen jo kahden kuukauden päästä ja meidän juuri varaama ja joulun alla häämöttävä Jenkkilän reissu. Syysflunssa part kakkonen koittaa puskea läpi, mutta tällä kertaa en päästä sitä äitymään yhtä pahaksi kuin puoltoista kuukautta sitten. Blogiin haluaisin panostaa sata kertaa enemmän, mutta kuvien kannalta oleelliset inspis, kuvaaja ja valon määrä ovat kortilla. Mulla on hirmuinen ikävä mun maailmanmatkaajaystäviä ja niiden jälleennäkeminen saa mut odottamaan joulukuuta vielä entistäkin enemmän. Nyt on aika jättää kone rauhaan ja lähteä tanssisalin suuntaan ahertamaan. Mukavaa maanantaita ja kaikkea kivaa teille!